Yhteenvetoa kesän leireistä

Nyt ovat Suomi -leirit ohi tältä kesältä. Kiitos kaikille mukanaolijoille ja tukijoille! Leirillä oli yhteensä noin 80 turvapaikanhakijaa, jotka saivat kokea Suomen luonnon ja kesän parhaimmillaan.

Me organisaattorit koimme leirin tietysti hyvin eri tavalla kuin leiriläiset. Siksi tämä yhteenveto onkin kaksiosainen. Alla kuvassa leirin johtaja Matti Anttonen kalastajien kanssa. Kalaa olisi tullut enemmänkin, mikäli kalastajia ja onkia olisi ollut enemmän. Iso parvi ahvenia pyöri laiturin vieressä tuolla hetkellä.

Aurinko paistaa ja kalaa tulee

Turvapaikanhakijat: Suomi -leirillä olomme oli kotoisa

Leiriläiset kertoivat, että kokivat olevansa osa leiriä. Leirikeskuksen avara miljöö ja valinnanvapautta suonut aikataulutus antoivat jokaiselle mahdollisuuden nauttia luonnosta ja elämästä. Osanottajien tarpeet tulivat kohdatuiksi.

Leirillä kaikki olivat samanarvoisia. Ei ollut eroa kansallisuuksien tai statusten välillä, etenkään jalkapallossa, jossa yhtenäisenä toiminut joukkue voitti. Alla kuva ottelusta, jossa on mukana suomalaisia, venäläisiä, irakilaisia sekä afganistanilaisia.

Organisaattorit: Ihmisten kohtaaminen ja ymmärtäminen on ensiarvoisen tärkeää

Turvapaikanhakijat tulevat kaikki hyvin erilaisista olosuhteista. Meitä suomalaisia edelleen mietitytti, miksi ihmeessä pari miljoona pakolaista lähtee yhtä aikaa tulemaan Eurooppaan. Siihen emme kunnolla saaneet vastausta, mutta ymmärsimme Jumalan järjestäneen tämän pakolaistulvan. Näillä turvapaikanhakijoilla on muuten niin vähän yhteistä. Leirilläkin oli kaikkea liikemiehistä vainottuihin kristittyihin. Tässäkin tilanteessa kuultiin monta tarinaa.

Farsia puhuvien eli iranilaisten ja afganistanilaisten parissa monet ovat kääntyneet kristinuskoon ja tehneet selvän pesäeron islamiin. Heidän vakaumuksensa tuntui vahvalta. Toisaalta heidän yhteytensä muihin kristittyihin on ohut. Tämä koskee sekä suhdetta muihin kristittyihin turvapaikanhakijoihin, maahanmuuttajiin ja kantasuomalaisiin.

Irakilaisten tilanne poikkeaa huomattavasti farsia puhuvista. Näiden arabien vahvat heimositeet ja perheen ja suvun vahva asema on ikivanhaa perua ja nämä siteet seuraavat nuoria irakilaismiehiä vielä Suomessakin. Se näkyy mm. käyttäytymistavoissa ja keskinäisissä suhteissa. Tässä irakilaisia käymässä ruoan kimppuun.

Summa summarum

Saimme leirillä jonkinlaisen kokonaiskuvan turvapaikanhakijoiden tilanteesta sekä heidän näkökulmastaan että kristillisen seurakunnan näkökulmasta.

Useimmat turvapaikanhakijat tulevat varmaan saamaan kielteisen turvapaikkapäätöksen, mutta päätöksestä valittamisen vuoksi asuvat Suomessa vielä ainakin vuoden. Kuitenkin kaikki heistä lähtisivät takaisin kotiin, mikäli sinne voisi turvallisesti mennä.

Seurakunta voisi Suomessa tehdä paljon enemmänkin kuin mitä nyt tehdään. Todelliset tarpeet ovat paljon laajemmat kuin vain kristillisessä pelastussanomassa. Voisikohan raamatunopetusta ja kehitysyhteistyötä tehdä täällä koti-Suomessa?